Lapsuus

Hyvää maanantaita teille jos semmoista on edes olemassa kuin (hyvä maanantai) !

Ajattelin kirjoitella vähän lapsuudesta, nuoruudesta, teiniajoista ja nykyhetkestä viidessä osassa teille hyvin hyvin tiivistetysti.

Lapsuus:

Synnyin 25 vuotta sitten ja asuin Sievissä isän ja äidin kanssa. En tiedä/muista kuinka kauan siellä asuimme tai mihin muutimme. Isä oli armeijassa ja äiti opiskeli lähihoitajaksi ehkä, en ole varma? Tädit varmaan korjaavat mulle tämän jos lukevat tätä. He muutenkin muistavat enemmän mun lapsuudesta kuin minä. Isä harvemmin puhuu mun lapsuudesta ja äiti ei koskaan kertonut juuri mitään. Noh, lapsuudesta en hirveesti muista mitään luonnollisestikkaan, eli nämä on asioita mitä olen kuullut läheisiltäni.

Tässä vauvakirjasta kopsattuja juttuja:

Isä on kirjoittanut että olet äitis näköinen kuulema!

Vauvana asuttuja osotteita on Sievi, Reisjärvi ,Kajaani, Ylivieska ja Espoo. Noissa paikoissa asuin äitini kanssa.

Noin kolme vuotias ollessani äiti poistui kuvioista. Jäin isän kanssa kahdestaan, kunnes hän meni naimisiin ja sain sisaruksia myöhemmin.

Asuimme Vaasassa ja olin noin viisi vuotias, en muista niistäkään ajoista paljoa, kuin että mun naapurissa asui Robin ja leikin sen kanssa aina, kunnes muutettiin pois.

Muutimme Tervajoelle, isä rakensi talon meille ja aloitin eskarin ja koulun. Sain paljon kavereita ja ystäviä ( ovat edelleen). Asuimme Tervajoella 3lk. asti ja sitten muutimme Nurmoon ja siellä kävin 4 ja 5 luokan. Sain sieltäkin kavereita vaikka halusin jäädä Tervajoelle mun ystävien luokse.

Tässä vaiheessa äiti tuli takas kuvioihin naimisiin menneenä ja odotti pikkuveljeäni. Vietin joka toisen viikonlopun sitten äitini luona ja sitä kesti melkein 3 vuotta, kunnes äiti taas hävisi kuvioista.

Seinäjoella harrastin tanssia, josta tuli mulle rakas harrastut ja olen kiitollinen että mua jaksettiin Seinäjoelle asti treeneihin kuskata ja kaikki kisat yms. 

Muutimme Reisjärvelle ja täällä aloitin 6 luokan. Taas uusiin kavereihin tutustuminen taas ja sopeutuminen tänne.

Reisjärvellä kävin yläasteen ja sen jälkeen muutin pois kotoa ja aloitin ammattikoulun. Ammattikoulun eka vuosi meni miten meni ja päädyin perhekotiin mikä oli iso pelastus. Perhekodissa vietetty vuosi avasi silmiä paljon ja kasvoin henkisesti. Sieltä sain uusia näkökulmia elämääni ja läheisiä ihmisiä joiden luona käyn mielelläni tänäkin päivänä. Se on mulle kuin varakoti aina jonne on aina niin tervetullut olo mennä. 

Teiniajoista puhun sitten seuraavassa tekstissä lisää, siihen asti Moikku !